20.3.2013

Maalaisromantiikkaa

Se oli ihan perustilanne. Poika oli tutkinut koko käsieni ulottuvilla olleen harhautusarsenaalin. Kurkotin hiukan ja otin jääkaapin ovesta ketsuppipullon. Jos vielä muutama lusikallinen menisi sen lumoissa. Poika nappasi pullon syliinsä, ja minä harhauduin jostain syystä hetkeksi näpertelemään omiani tiskialtaan ääressä. Kohta perhekoon ketsuppipönikkä livahtaa pojan reisien välistä ja rusahtaa lattiaan: muovipullon pohja murusina, muutamat punaiset roiskeet lähimmillä pinnoilla. Nostan tyhjän lasipurnukan hyllystä ja valutan lopun ketsupin siihen.

Ja silloin se tapahtuu! Keittiöön laskeutuu kepeä ja kuulas maalaisromantiikan henki. Juuri tätä - juuri minä - olen juurikin tietämättäni kaivannut! Annostelen isompien lasten makaronilaatikon valkoisiin kulhoihin ja sujautan lusikan lasiseen ketsuppiastiaan. Minun arkinen keittiöni hehkuu valoa! Ja siinä viimeisiä tomaattitahroja kaapinovista nitkuttaessani ymmärrän, mitä voivatkaan merkitä kuluneet sanat: "onni onnettomuudessa".

Nauraakohan vai itkeekö mies, jos jatkossa kieltäydyn säilyttämästä ketsuppia alkuperäispakkauksessaan?

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ollaan palattu jo punavihreään arkeen... Miehen näkökulma asiaan: "Mitäs sitten, kun tuo lasipurkki tippuu lattialle?!" :)

      Poista